Lomailua..?

Talviloma..Joillekkin se tarkoittaa vapaa aikaa ystävien kanssa, joillekkin matkustelua perheen kanssa ja joillekkin rentoutumista. Minulle se tarkoittaa vankina olemista. Äiti päätti, että tänä vuonna emme lähde kotoa minnekkään ja että oleskelemme koko loman kotosalla. Käytännössä tämä tarkoittaa minun kohdallani siivoamista, siskon hoitamista ym. kotitöitä. Useat "kaverini" lähtivät porukalla laskettelemaan, hienoa heille...
Vaikka loma on vasta alussa, toivon että se pian loppuisi. En jaksa näytellä tätä tuhkimon osaa enää kauaa. Vaikka koulussa on kamalaa, ei  minulla kotonakaan mene hyvin. Joskus unelmoin maailmasta jossa saisin olla rauhassa, ilman että joku sortaa tai komentelee minua, ehkä sellainen maailma on olemassa...ehkä

Toinen toistaan huonompi ihminen kaipaa rakkautta kuitenkin

Vaikka viikko onkin vasta alussa silti se on ollut täynnä paskaa. Paskaa tulee joka suunnalta. Jonain päivänä vielä hukun paskaan enkä enää pysty jatkamaan. Palataan viime viikkoon, jolloin oli vanhojen tanssit. Joka puolella salia vanhat tanssivat hienoissa asuissaan. Kaikilla tytöillä on kaunis mekko päällään, meikki heti viimeisen päälle ja hiukset niin uskomattoman ihanasti laitettuina. Niin ja tietenkin kaikilla tytöillä on tanssipari. Itsekkin haluaisin tanssia ensivuonna, mutta se jää vain haaveeksi. Sillä ei kukaan halua tanssia kanssani, eikä minulla muutenkaan olisi varaa edes mekkoon. Tällä viikolla tytöt ovat puhuneet melkein kokoajan siitä millaisen mekon haluavat vanhoihin ja ketä aikovat pyytää parikseen. Itseäni harmittaa todella paljon, kun en voi osallistua ollenkaan. Osalla tytöistä on poikaystävä ja aikovat tanssia poikaystäviensä kanssa. Minä on olen tuomittu olemaan aina yksin. 

Mä olen kyllästynyt niihin voimiin, jotka ohjailee mun elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.

Kävin tänään pikaisesti kaupungissa. Siellä oli kylmääkin kylmempi. Äiti käski minun käydä ostamassa maitoa. Lähdin sitten kävelemään ja huomasin kuinka mikään kauppa ei ollut auki. Vain yksi huoltoasema oli auki, mutta pahaksi onnekseni sieltä oli tietenkin juuri maito loppunut. Äiti huusi minulle, mutta onneksi isä tuli väliin ja puolusti minua. Isä sanoi äidille, että hänen pitäisi kiittää minua kun ylipäätään olin suostunut tarpomaan tuolla armottoman kylmässä ilmassa. Ette arvaa kuinka kiitollinen olin sillä hetkellä isälleni - sankarini.

Kun kävelin takaisin kotia päin ilman sitä maitotölkkiä, huomasin tutun hahmon vähän matkan päässä tien toisella puolella. Hän. Ajattelin, että nyt oli tullut tilaisuuteni ja käytin sen hyväkseni. Nostin hänelle kättäni tervehtiäkseni. Hän nosti takaisin ja hymyili minulle. Kuinka onnellinen olinkaan sillä hetkellä. Kun hän kääntyi kulman taakse, tein minä täyden U-käännöksen ja lähdin kulkemaan samaan suuntaan. Halusin tietää mihin hän oli matkalla. Katsoin kulman takaa ja silloin todellisuus taas iski minuun. Hän seisoi jonkun tytön kanssa ja jutteli tämän kanssa. He näyttivät niin onnellisilta. On minut varmaan ikuisesti tänne yksin luotu kulkemaan.

 

...

Ystävänpäivä...oli ja meni. Tänään koulussa meillä oli halipäivä, ystävänpäivän kunniaksi. Kaikille jaettiin paperisydämet, jouhin kirjoitettiin niiden kaikkien nimet, joita päivän aikana halasi. minua ei halannut kukaan ei kukaan..Kukaan ei halunnut halata minua. Kavereillani oli ollut viikonloppuna ystävänpäivän bileet, ilman minua, tietysti. Kun tulin kotiin, olin jo niin maassa, että en jaksanut muuta kuin vajota sängylle. Kun äiti tuli kotiin, hän alkoi heti huutaa minulle koska huoneeni oli sotkuinen, ei siis ystävänpäivän toivotusta, ei halausta.

Toisinaan toivon olevani joku muu, ihan kuka tahansa muu paitsi minä. Ehkä olisin onnellinen..ehkä.

Milloin saan luovuttaa

Haluaisin kertoa, että viikonloppu meni muuten hyvin,(lauantaisen välikohtauksen jälkeen) mutta ei se mennyt. Eilen sairastuin kunnolla ja tänään olen ollut vuoteen omana. Olo tuntuu niin voimattomalta, vaikka äiti sanookin, että se on vain pieni flunssa joka menee kyllä ohi jos ryhdistäydyn, miksei hän koskaan usko, että minullakin voi olla heikko olo..Äiti sanoo aina, että minun pitäisi olla vahvempi ihminen, mutta en vaan ole. Minä olen heikko ja olen saanut maailmalta selkään liian monta kertaa mutta miten äiti voisi sitä ymmärtää. En koskaan voisi kertoa näitä asioita hänelle,en koskaan...Maailma on suuri valtameri, jonka keskellä minä ajelehdin ilman pelastusrengasta...

Tänään oli ihanaa

Miten voikaan elämä hymyillä hetken aikaa, kun kaikki murheet unohtuvat ja voi hegähtää rauhassa. Minulle kävi niin tänään. Aamu oli ihana, koska kun heräsin olivat vanhempani ja vauva olivat lähteneet vierailemaan perhetutuilla ja sain nukkua myöhään ja oleilla ihan omassa rauhassa. Luin kirjoja ja lehtiä, söin kerrankin kunnollisen aamiaisen ja katsoin televisiota. Vanhempieni saavuttua kotiin kaikki kuitenkin muuttui. Heti kun ovi lennähti auki kuulin riitelyä ja vauvan itkua, silloin tiesin, ettei tämä ihanalta tuntunut päivä tulisi loppumaan kovinkaan ihanasti. Olin oikeassa. Äitini alkoi heti valittamaan, kun en ollut tehnyt sitä ja tätä ja kun vauvakin vain huusi en vain kestänyt enää, tuntui kuin ihanan maailmani seinät olisivat kaatuneet suoraan päälleni. Sulkeuduin omaan huoneeseeni, enkä tullut ulos enää koko päivänä. Tiedän että hermostuin herkästä, mutta äitini voisi muuttaa tapaa, jolla puhuu minulle. En jaksaisi hänen negatiivisia kommenttejaan koko ajan.

 Kirjoitin tänään runon en muista enää kylläkään miten se meni, mutta lupaan kirjoittaa sen tänne heti, jos saan sen mieleeni.

Kiitos kaikille rakkaille lukijoille. Olette erittäin tärkeitä, kun jaksatte lohduttaa minua täällä blogissa. Saan kommenteistanne paljon voimaa arkeen, jota en muuten ehkä jaksaisi.

It's funny how you believe me when I say I'm fine...