tiistai 24. toukokuuta 2011

Kesä, eikä mitään tekemistä

Pian on kesäloma. Kaverini suunnittelevat jo innokkaasti, mitä he aikovat kesän aikana tehdä. Monet ovat menossa ulkomaille, festareille tai muutenvaan pitävät hauskaa.
 Minulla on tiedossa aivan kauhea kesä. Äitini on jo ilmoittanut, että joudun koko kesän hoitamaan siskoani ja muutenkin tekemään paljon kotitöitä. Itse olin toivonut rauhallista ja rentouttavaa kesää, mutta se taitaa olla mahdotonta. Olisin myös tahtonut ulkomaille, mutta se ei tule kysymykseenkään, sillä emme voisi mitenkään matkustaa pienen siskoni kanssa. Kesästäni on siis tulossa maailman tylsin ja kurjin. Ainoa onnellinen asia on se, ettei minun tarvitse lomalla nähdä inhottavia ystäviäni.
 Pääsisinpä minäkin jonnekkin kauas ja tuntemattomaan, siellä voisin vihdoin rentoutua ja olla Onnellinen, ikuisesti...

tiistai 17. toukokuuta 2011

IHANAA LEIJONAT IHANAA!

Anteeksi, koska en ole laittanut pitkään aikaan uutta postausta. Olen ollut niin masentunut viimeaikoina, etten ole pystynyt. Sunnuntai oli yhtä helvettiä koko päivä. Olen hirmuinen Leijonat-fani, mutta äitini ei antanut katsoa peliä. Äiti käski minun mennä nukkumaan. Äitini kannattaa Ruotsia!!!!! En voi ymmärtää häntä millainen idiootti hän on vaikka hän onkin syntyperäinen ruotsalainen. Olisin halunnut katsoa peliä, mutta sen sijaan itkin vain huoneessani suomenlippu kädessäni. Olohuoneesta kuului vain yksi iloinen huudahdus, kun ruotsi sai maalin ja loput huudoista oli buuauksia. Olen niin masentunut ja kyllästynyt elämääni täällä stadissa. Tarvitsisin elämääni valon ja lisää voimaa. Muuten kuihdun pois.. Kiitos Leijonat. Annoitte minulle syyn elää vielä hetken eteenpäin.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Yksinäisyys koskee eniten

Huokaus...

Tällä hetkellä en ajattele mitään muuta kuin kohta alkaavaa kesälomaa ja vapautta...toivottavasti
Koulussa olen kokoajan niin väsynyt, että meinaan nukahtaa tunnille. Tänään sitten nukahdinkin.Opettajamme käski minut terkkarille, hän epäili, että olen sairas itse tiedän vaan olevani ihan lopussa.
 Kun tulin terkkarin huoneeseen, siellä olikin joku ihan vieras ihminen. Kysyin missä terkkarimme on ja sain kuulla, että hän on jäänyt sairaslomalle ja loman jälkeen hän jää sairaseläkkeelle. En voinut hengittää
Terkkari, joka on ollut jo pidemmän aikaa ainut ihminen, johon olen voinut luottaa on nyt hylännyt minut ja poistunut elämästäni lopullisesti. Enää minulla ei ole ketään jolle voisin puhua. Lähdin heti kotiin koulusta ja olen vaan itkenyt koko päivän huoneessani. En jaksa enää..Kunpa olisi ihminen , joka pyyhkisi tuskan elämstäni ja antaisi minulle voimaa jaksaa raskaan elämänpolun loppuun saakka..