maanantai 14. maaliskuuta 2011

Sinä teet minusta perhosen - kaunis ja lyhyt on lento sen

Olen niin väsynyt. En ole viimeaikoina jaksanut paljon kirjoittaa, mutta en ole unohtanut teitä, rakkaat lukijani. Olette minulle niin tärkeitä ja saan voimaa kommenteistanne.

Koulussa ei mene hyvin. "Kaverini" yrittävät jutella minulle koulussa, mutta näen ettei heitä oikeasti kiinnosta mitä minulle kuuluu. En ole kuin he. He ovat kauniita ja hoikkia, rikkaista perheistä ja suosittuja poikien keskuudessa. He pitävät bileitä joihin minua ei kutsuta ja seurustelevat poikien kanssa. Haluaisin olla kuin he, omistaa paljon ystäviä ja elää huolentonta elämää. Olen kuin ruma toukka kauniiden, värikkäiden perhosten rinnalla. Haluaisin uskoa, että vielä jonakin päivänä minustakin kuoriutuu kaunis perhonen mutta todennäköisesti vain koteloidun, ja jään kotelooni rumana ja yksin, yksin niinkuin aina.




Haluaisin päästä pois tästä kaupungista pikkukylästä. Pienet piirit ahdistavat minua ja haluaisin lähteä johonkin suurempaan kaupunkiin. Olen varma että olisin onnellisempi siellä. Voisinpa vain kuoriutua kotelostani ja liitää perhosen lailla uuteen elämään, jossa minut hyväksyttäisiin, tai ainakin voisin sulautua väkijoukkoon ilman niitä halveksuvia katseita.
Lisäksi olen vieläkin pohtinut uskonnollisia asioita hyvin paljon. Nyt olen varma mitä todella haluan. Yritin varovaisesti mainita asiasta äidilleni, mutta heti kuultuaan minun mainitsevan toiset uskonnot, alkoi ennakkoluuloinen saarna toisten uskontojen edustajista ja siitä kuinka heihin ei ole missään nimessä luottamista, eikä äiti edes kuunnellut mistä halusin hänelle puhua. parempi niin. minua ei ymmärrä kukaan.


Olisin halunnut puhua tästä kaikesta jollekkin, mutta mennessäni terveydenhoitajan vastaanotolle hän ei ollut siellä. Ovessa oli keltainen lappu, jossa luki ettei hän voinut tulla töihin henkilökohtaisten menojensa vuoksi. mutta eikö hänen tulisi olla siellä meitä varten? Olin hyvin pettynyt ja surullinen. Seuraavan kerran hän on koulullamme vasta torstaina - jos silloinkaan. Ehkä hänkään ei vain halua puhua kanssani.

Viimeyönä näin taas unta hänestä.


Sokeesti sinusta sairastuin
(auta mua)
hukun vaikka uin
Sut väkijoukosta tuntisin
(silmät kii)
sidotuin silmin

6 kommenttia:

  1. Luultavasti terveydenhoitajalla oli vain oikeasti jotain menoa, hammaslääkäri, lasten takia poissa tai jotain muuta aivan tavallista. Irroittaudu kavereistasi ja etsi paremmat piirit. Sun on mahdollista parantua masennuksesta. Voimia.

    VastaaPoista
  2. Sähän voit lähteä pois - ainakin jossain vaiheessa, ja sitten äitisikään ei voi vaikuttaa päätöksiisi.
    Tiedän, että erilaisetkin ihmiset yleensä hyväksytään, kun he vain osaavat etsiä oikean seuran.

    Varmasti sinäkin saat siivet - edes pikkuruiset. Voimia! ♥

    VastaaPoista
  3. olen hiljaa
    olen ujo
    tahdon sanoa: jaksa

    susta välitetään
    oikeasti
    minäkin, joka en edes tunne sua

    sä oot hyvä
    me kaikki
    me ollaan täydellisiä

    älä ole niiden kanssa
    joiden kanssa et viihdy
    joiden koet pilkkaavan sua

    sulla on täydellinen elämä
    mut se on piilossa
    se on löydettävissä

    mutta älä säikähdä
    vaikket löytäisikään sitä heti
    mut pidä meistä kii

    se voi löytyä mistä vaan
    uudesta uskonnosta
    lukuharrastuksesta
    pikkusiskosta
    nokkahuilusta
    kokkailusta

    jaksa tyttö, jaksa <3

    pidä unelmistas kii

    mielestäni ei muuten ole olemassa samanlaisia ja erilaisia ihmisiä. on vain ihmisiä. toiset viihtyvät toisessa seurassa ja toiset toisessa.

    täällä yksi joka susta välittää. vaikken tunne.

    VastaaPoista
  4. On varmasti ihan hirveää toi sun elämä. Mullekin on joskus tapahtunut samankaltaisia asioita, ja tiedän miltä se tuntuu; ei ole ketään kuka välittää, ei edes ystäviä, anhemmat eivät ymmärrä sinua, kukaan ei halua olla kanssasi tai välitä. Yritä jaksaa. Mieti vaikka hyviä puolia itsestäsi, tai aloita uusi harrastus. Joo nää vinkit on ihan surkeita, mutta yritä jaksaa.Jotenkin. Käy vaikka shoppailemassa yksin, tiedän ettei se ole niin kivaa yksin kuin kamujen kanssa, mutta yritä löytää se juttu joka tekee sinut onnelliseksi. jaksele <3 Tiedän että olet hyvä tyyppi (;

    VastaaPoista
  5. Et kuule arvaakkaan miten samaistun noihin sun kirjoituksiin! Mäkin asun suht pienessä paikassa (kaikki tietää suunnillee nimeltä jokaisen) ja mulla ainoo asia joka jaksaa piristää on se että joku kaunis päivä pääsen pois täältä.
    Mulla elämä oli ihan täyttä helvettiä pari vuotta sitten ja nyt asiat on jo vähän paremmin :) Sunkin pitää vaan jaksaa vielä, niin joku päivä se oikeesti palkitaan! :)

    VastaaPoista
  6. Pienestä paikasta pääsee kyllä pois, miun on pakko uskoa niin.

    Ja jokaisella ihmisellä tulee aika milloin kaverit on sellaisia että niitä kiinnostaa, sitä aikaa pitää sit muistaa arvostaa.

    mut anyway niin.
    hei.

    VastaaPoista