Pian alkaa vanhojen tansseihin harjoittelu ja minulla ei ole tanssiparia. Kuka haluaisikaan olla parini? Kaikilla muilla tytöillä on jo parit ja ihanat mekot, mutta ei minulle. Ei ole eikä tule. Olen minä senkin takia useita iltoja ja öitä itkenyt ja valvonut. En jaksa myöstään asua enää kotona. En vain yksinkertaisesti kestä, kun äiti kokoajan kontrolloi minua. Meillä on otettu uusi sääntö käyttöön, että kotiin tullaan viimeistään seitsemältä. Sen takia, koska äitini työkaveri oli juorunnut minun olleen juomassa yksin pussikaljalla. Okei, tuli siihen seurakseni myös yksi spurgu, jonka kanssa juttelin pitkään. Onneksi äitini ei kuitenkaan tiedä tästä mitään. Olisin niiin kusessa. Yritän vain turruttaa tuskan tunteen viinalla. Joudun ehkä ottamaan vahvemmat aineet käyttöön, sillä tämä ei tunnu tehoavan enää kovin hyvin.
Tiedän miten tätimäiseltä ja typerältä tämä kuulostaa, mutta oikeasti, älä vedä viinaa suruun, äläkä vain ota mitään vahvempaa. Mulla on joskus (ja on välillä vieläkin) ollut tosi paha olla, jolloin olen tyyliin istunut pimeässä puukon kanssa, ja toivonut pystyväni upottamaan sen syvemmälle. Mulla on ollut onneksi yksi asia, josta oon saanut voimaa.
VastaaPoistaJa minusta on todella surullista lukea tätä sun blogiasi, kun en voi mitenkään auttaa.. Kuuntelemalla toki, ja siksi onkin hyvä, että purat nämä asiat jonnekkin, jossa sua kuunnellaan, edes anonyymisti ja netin kautta. Ja minä ainakin haluaisin tutustua suhun paremmin, ja auttaa sua, koska tiedän, todellakin tiedän, miltä sinusta tuntuu!
Aijoks vielä postaa? Onneks oot jaksanu ja jaksta vielä kauva, maailma tarvitsee kaikkia!
VastaaPoistaEksyin lukemaan blogiasi ja se vei mennessään, vaikka onkin todella riipaisevaa luettavaa. Olisi mukava vielä kuulla miten sinulla menee nykyään, toivottavasti olet löytänyt iloa elämääsi. :-) T: Aino
VastaaPoista