keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Mun koti ei oo täällä

Tänään oli surullinen päivä taas vaihteeksi. Koulussa hän sai loistavan idean haukkua minua julkisesti mulaattihuoramuslimiksi. Olen päättänyt vihdoin lopettaa surkean elämäni ja eiköhän niskaani tule paskaa yhä suurempina lasteina. Tänään iltapäivällä leikkasin leipää välipalaksi ja leipäveitsi hipaisi rannetta. Silloin tartuin veitseen. Melkein jo työnsin sen mahaani, mutten pystynyt. Olen niin heikko.
En ole kiittänyt teitä lukijoita tarpeeksi. Te annatte minulle voimaa ja olette yksi niistä harvoista asioista joista saan voimaa. Kiitos siitä, että olette olemassa ♥
Vappu saapuu taas. Ehkä puhallan yhden ilmapallon ja päästän sen tuulen mukaan. Ihan niinkuin elämänikin. Tiputan sen neljännenkerroksen parvekkeelta ja katson se lentää tuulen mukana. Kuitenkin se putoaa maahan ja rikkoontuu. Ihan kuin minäkin. Olen kuin vappupallo. Olen pyöreä ja tyhjää täynnä. En kestä kovaa kohtelua. Olen kuin ilmaa vaan.


Yksin suuressa maailmassa
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

  1. Anniina27. huhtikuuta 2011 klo 7.56

    Ei noin saa ajatella! Sulla on koko elämä vielä edessä. Nyt on vaikeeta, ymmärrän, mut ei se jatku loputtomiin. Kesä tulee. Vietä jokane päivä niinku se ois viiminen. Kaikki tulee olemaan vielä ihan hyvin, kuinka kliseiseltä se sitten kuulostaakaan, mutta totta se on.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi27. huhtikuuta 2011 klo 8.16

    Älä tee itelles mitää :(
    Vaikka tosiaan kuulostaaki kliseiseltä, et kaikki muuttuu paremmaks, nii se on totta silti. Kyllä se onni vielä sunki puolelles kääntyy.

    VastaaPoista
  3. Oh my27. huhtikuuta 2011 klo 11.35

    Juuri niin. Kesä tulee, saat aikaa itsellesi ja vapautuksen niistä idioottiystävistäsi.

    Asioilla on tapana järjestyä.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)