"Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Aamu. Kiire. Tohinaa ja hössötystä. Minut tultiin herättämään jo seitsemältä aamulla, koska piti leipoa, siivota, järjestellä asioita ja laittautua valmiiksi. Oli viimein pikkusiskoni ristiäisaamu. Piti järjestää hienot juhlat lähisuvulle. Kaiken piti olla tiptop, vaikka eihän sisko tule muistamaan tästä päivästä mitään. Eikä meidän suku edes ole niin tarkka, että jok'ikinen pölypallo pitäisi olla poissa lattioilta, mutta jälleen kerran äiti halusi kaiken olevan täydellistä.
Pappi saapui viimein kello 14.00 ja tilaisuus pääsi alkamaan. En tiedä johtuiko se vain väristä, mutta tunsin oloni asussani entistä epämiellyttävämmäksi. Mekko ja korkkiruuvikiharat. Äiti ei taida oikein ymmärtää, että en ole sellainen tyttö joka tykkää olla puettuna kuin prinsessa. Kyllä minäkin tykkään olla nättinä, mutta tuo kaikki vain oli jo niin ylitseampuvaa. Tunsin itseni merinorsuksi joka yritti olla joutsen.
Ei pahalla, mutta siskolleni tuli hyvin.. hyvin typerä nimi. En käsitä miksi hänelle haluttiin antaa se, täysin järjetön. Ehkä rumin nimi mitä olen koskaan kuullut. No, hänhän sen nimen kanssa joutuu elämään enkä minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti