Tänään oli se päivä kun minun piti mennä ystävieni paskiaisten kanssa jäähallille katsomaan jotain typerää peliä. En olisi tahtonut, sillä en ollut uskaltanut kysyä häntä mukaani, vaikka olisinkin halunnut. Kun saavuin sopimaamme aikaan hallille olivat paskiaiset jo paikalla. He seisoivat pienessä ringissä jutellen ja naureskellen mistä vetoa, että he puhuivat pahaa minusta. Kun saavuin paikalle he vain tervehtivät ja sanoivat että heidän kaverinsa tulisivat pian. Odotellessamme eräs ystävistäni kysyi, että sainko minä ketään mukaani hän teki sen varmasti vain kiusatakseen minua. Valehtelin, ettei kukaan ollut vastannut puhelimeen ja voin vannoa nähneeni hymyn erään paskiaisen kasvoilla silloin. Kun pojat saapuivat lähdimme sisälle, siellä alkoi olla jo jonkin verran porukkaa inhoan suuria väkimassoja. Tiesin heti etten viihtyisi ja tunsin oloni jo alkuun hieman ukopuoliseksi, koska muut juttelivat vain seuralaistensa kanssa. Sitten eräs paskiainen alkoi yhtäkkiä puhua hänestä, siitä kuinka ärsyttävä ja inhottava hän on ja varoitti ettemme saisi liikkua hänen seurassaan. Muiden yhtyessä mielipiteeseen lähdin vähin äänin hallilta ja juoksin kotiin. koko loppuillan olen itkenyt. Tuntuu todella pahalta, kun he puhuvat vain paskaa hänen selkänsä takana. Huomaisipa hän minut, sillä minusta tuntuu, että olemme loppujen lopuksi samanlaisia... molemmista puhutaan paskaa selän takana.

Ehkä hänkin on yksin ja kaipaa ystävää.