Kuinka sanoisin sen mitä mietin illoin

Tänään oli vapaapäivä koulusta. Pääsin hetkeksi pois kaikkien niiden halveksivien katseiden alta. Mutta kotona minua odottaa lisää katseita. Olin koko viikon nukkunut huonosti ja ajattelin että voisin nyt lomalla nukkua. Äiti herätti minut kymmeneltä vaikka tiesi että itkin koko eilisen illan. Vauvakin itki koko yön, ja se oli minun vikani kun pidin ääntä. En voinut lopettaa itkemistä kuin vasta pitkästi keskiyön jälkeen. Minusta tuntuu, ettei elämä oikein ole minua varten. Itkemisen jälkeen menin vessaan ja ajattelin että voisin vaikka oksentaa itseni hengiltä jos olisi pakko. En kuitenkaan saanut tarpeeksi rohkeutta tehdäkseni mitään. Olen pelkkä surkimus. Saan syyttää elossa olemisestani pelkkää itseäni. Mutta kun en vain uskalla. Joku päivä, joku ihana päivä minä uskallan tehdä sen ja olen onnellinen...