Miksi kyyneleet

Huokaus...Nämä päivät voisin ilomielin pyyhkiä elämstäni, jos vain voisin.
Vaikka eilen tunsinkin onnea serkkujeni seurassa, oli tämä päivä taas samaa vanhaa paskaa.
Kaverini, paskiaiset haukkuivat minua tänään ruokalassa ja minä kuulin kaiken, seisoin aivan heidän takanaan ja kuulin nuo luokkaavat sanat. Tulin niin surulliseksi, että menin vessaan itkemään. Terveydenhoitajamme kuuli ilmeisesti, että joku itki vessassa ja hän löysi minut. Menin hänen kanssaan juttelemaan ja kiitin onneani siitä, että maailmassa on edes yksi ihminen, joka yrittää ja ymmärtääkin tuskaani. Terveydenhoitjan luona voin olla oma itseni...silti tuntuu, että elämä vaan potkii päähän ja suurin tunne on epätoivo..