Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä?

Taas maanantai...Olen niin väsynyt tähän elämääni! Tänään taas sain kuulla, kuinka ihanaa on seurustella, (aivan "kaverini" pitivät huolen että kuulen kaiken heidän ihanista poikaystävistään ja hauskoista bileistään). Tuntuu niin pahalta kuunnella toullaisia juttuja, kun oma elämä vaan junnaa pikallaan, päivästä toiseen aina yhtä kamalaa. 
  Ensi sunnuntaina on meidän vauvan ristiäiset. Kaikki sukulaiset taas tulevat meille ylistämään serkkuani(joka myös tulee ristiäisiin) ja minä joudun vain hymyillä ja esittää kunnon tyttöä. Minua inhottaa jo ajatuskin niistä juhlista! Toivottavasti elämäni pian muuttuu tai en kestä enää...
  Linnun lailla lentää voisin ylös taivaisiin,vain jos toivoa jaksaisin ja uskoisin ihmeisiin...